“Miksi sä et juo? Holiton ei osaa pitää hauskaa.”

Alkoholista puhuminen on usein vaikeaa, koska alkoholista puhuttaessa puhutaan usein sinusta, minusta, meidän mummista, sedästä, opiskelukaverista, alkoholin ongelmakäyttäjästä joka asuu kadulla sekä perhejuhlista joissa nostetaan malja. Alkoholi on suurimmalle osalle suomalaisia osa omaa arkea tai juhlaa, itsensä tai lähipiirinsä toiminnan kautta. Alkoholilla halutaan rentoutua, juhlistaa merkkipäivää, unohtaa murheet, palkita itseä ja muita. Kun päivänsankari tarjoaa vierailleen kuohuvaa, opiskelija toiselle tenttikaljan tai kesäjuhlissa keräännytään halkopinolle maistelemaan kirkasta, haluaa juoman tarjoaja olla kohtelias, “houstata” ja kutsua mukaan. On inhimillistä ja totuudenmukaista sanoa, että monille alkoholi on positiivinen asia. 

Otetaan askel eteenpäin juhlissa joissa ilta on aloitettu maljoja nostaen. Oletetaan että kyseessä on vaikkapa piknik, jossa tutustutaan uusiin opiskelukavereihin tai opiskelijabileet baarissa. Humalaa kaipaamattomat ovat tottuneet aloittamaan iltansa ottamalla mukaan holittoman juoman tai tilaamalla sellaisen tiskiltä. Pääasiassa limsa tai mocktail nautitaan janoon, mutta moni toivoo sen suojaavan kiusaannuttavalta kysymykseltä “miksi sä et juo?”. Kysymykseen vastaaminen on usein vaikeaa, koska vaikka haluaa pitää kiinni omista valinnoista, ei haluaisi loukata kysyjää tai päätyä hänen kanssa epämukavaan tilanteeseen. Nimittäin usein, kun kertoo omia syitä sille, miksi ei juo, toinen saattaa loukkaantua tai ärsyyntyä. 

Miksi päihtettömyys voi ärsyttää? 

Aiheesta keskusteltaessa monelle tulee mieleen tuttu vastakkainasetelma. Saatetaan kysyä, mitä pahaa juomisessa on ja miksi ei halua ottaa alkoholia. Ollaan aidosti kiinnostuneita toisen motiiveista, mutta ei ymmärretä kysymystä tungettelevaksi. Samalla keskustelu voi muuttua epämiellyttäväksi, kun juomattomuuden syitä kertoessa toinen kokee tarvetta antaa niihin vasta-argumentteja tai selittää miksei itse toimi samoin. Moni päihteetön kertoo joutuvansa käymään tämänkaltaisia keskusteluja, kun on ollut tapahtumissa juomatta alkoholia.  

Otimme teeman esille KUPLA-hankkeen Instagram-tilillä 28.5.2020 ja kysyimme seuraajilta, miksi ihmiset saattavat ärsyyntyä toisen juomattomuudesta tai juomasta kieltäytymisestä. Saimme seuraavia vastauksia: 

“Ajatellaan, ettei holiton osaa pitää hauskaa.” 

Holiton tai vähemmän alkoholia käyttävä mielletään tuon tuosta henkilöksi, joka ei osaa rentoutua tai pitää hauskaa. Mutta jos katsotaan uskomusta mustavalkoisesti, niin aika rajulta näyttää “totuus” opiskelijan näkökulmasta viereisessä kuvassa. Mitä ajattelet, onko ihminen aina päihtyneenä rento ja mukava? Entä selvinpäin tiukkapipoinen ja tylsä? Miten on itsesi kohdalla? 

“Päihteettömät alkavat saarnata muille siitä, kuinka alkoholi on pahasta.” 

Oletko varma, että toinen saarnasi sinulle päihteistä, vai vastasiko hän vain esittämääsi kysymykseen? Jos olet kohdannut “holittumuussaarnaajan”, voit kertoa hänelle että hän on oikeassa ja on hienoa, että meistä jokainen voi tehdä omat ratkaisunsa alkoholinkäytön suhteen. Pyritään mieluummin ymmärtämään toisten valintoja, kuin kyseenalaistamaan niitä. Holittomuus ei liene vaarallista? 

“Kuvitellaan, että holiton pitää itseään jotenkin parempana, tai halveksuu heitä jotka juo.” 

Yleistääkö keskustelukumppanisi jotakin yhtä kokemusta, jonka on saanut jonkun päihteettömän kanssa? Onko holiton osoittanut niinsanotusti paremmuuttaan käytöksellään vai onko “en käytä alkoholia” -lause riittänyt mielipiteen muodostumiseen? Toisille holittomuus on vahvuuden merkki ja oman alkoholinkäytön rajaamisessa epäonnistuminen koetaan heikkoudeksi. Ja toisaalta toiset ihailevat runsasta juomista vahvuuden merkkinä. Päihteiden käytön ei tulisi määritellä kenenkään arvoa ihmisenä. 

“Humalassa toinen saattaa tehdä tai sanoa jotain, mitä katuu myöhemmin. Alkoholiton muistaa illan tapahtumat. 

On totta, että alkoholilla on monia (haitta)vaikutuksia. Sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna alkoholi poistaa estoja, eli päihtynyt saattaa tehdä asioita joita myöhemmin katuu. Päihtyneelle estojen poistuminen voi toki olla myös toivottu kokemus. Monelle päihtyneen kanssa oleminen on epämukavaa, koska toinen saattaa toimia ennalta arvaamattomasti. 

Mieti, miksi ajatus siitä, että joku muistaa kaiken mitä illalla tapahtui, ahdistaa? Mistä tiedät, etteivät muut muistaisi tapahtuneita? Päihteettömät kaverit lisäävät turvallisuutta kaikille, kun paikalla on ihmisiä, jotka voivat tarpeen tullen toimia selkeästi esimerkiksi vaaratilanteissa tai onnettomuuden sattuessa. Kun tapahtumissa on paikalla päihteettömiä, se madaltaa kaikille muillekin kynnystä osallistua joskus ilman alkoholia, koska mitä useampi niin tekee, sitä tavallisemmaksi se koetaan. 

“Koetaan häpeää omasta juomisestaan.” 

Alkoholia käytettäessä usein ajatellaan ympäristöä ja tilannetta. “Montako juomaa otan mukaan?”, “mennäänkö aloittelemaan?” ja niin edelleen. Aina on hyvä pysähtyä miettimään, miksi juon ja paljonko on tarve juoda. Kuinka usein juon liikaa? Läheisten lisäksi voit keskustella asiasta anonyymisti ammattilaisten kanssa soittamalla päihdeneuvontapuhelimeen. Jokaisen, joka käyttää alkoholia, on syytä pohtia omaa juomistaan, vaikka kyse olisikin pienistä määristä.  

“Tulee itselle ikävä totuuden hetki: juon (taas) enkä tiedä miksi, vaikka voisin olla juomatta.” 

Jos huomaat mieleesi tulevan vastaavanlaisia ajatuksia, kun toinen kertoo ettei halua juoda, mieti miksi näin on? Jännittääkö sinua itseäsi ajatus osallistua ilman päihteitä, ja näin ollen tuntuu, kuin toisen päihteettömyys muistuttaisi sinua tästä omasta haasteesta? Kun pohdit miksi juot, on hyvä miettiä miltä sinusta tuntuu kun aloitat juomaan. Jännitätkö esimerkiksi illan tapaamista, oletko stressaantunut tai vaikkapa ärsyyntynyt jonkun toisen toiminnasta? Juomalla pyrimme korostamaan positiivisia tunteita ja lieventämään negatiivisia. Käytännössä kutenkin alkoholi voimistaa kaikkia tunteita ja niiden äkillistä vaihtelevuutta. Aiheesta lisää Antti Maunun artikkelissa

“Tuntuu nololta olla yksin kännissä, vaikka se onkin oma valinta.” 

Ärsyttääkö yksin oleminen vai kännissä yksin oleminen? Yhdistääkö sinua ja kavereitasi yhteinen tekeminen/kiinnostuksen kohteet vai humala? Pelkkä päihteisiin pohjaava kaveruus on ohuella pohjalla.  

Mikä olisi kauheinta mitä voi tapahtua jos juot porukassa vähemmän tai olet kokonaan holiton? Usein ennakkoluulomme ja pelkomme tilanteita kohtaan saavat meidät toimimaan pahimman varalta. On helpompi suojata itseään seitinohuella ja pistää mokat kännin piikkiin, koska miten selittäisin sen, että sanoin tai tein jotain tyhmää selvinpäin? Nämä sosiaalisten tilanteiden aiheuttamat jännitykset saattavat estää meitä olemasta omia itsejämme koska ajatus siitä, että minut torjutaan sellaisena kuin olen, tuntuu liian pelottavalta. 

Miten sinä voit muuttaa kulttuuria opiskelijana? 

Tuutori: Pyri tekemään toiminnasta mielekästä ja turvallista riippumatta siitä, käyttääkö osallistuja päihteitä. Varmista, että tapaamisten tai tapahtumien ohjelma ei keskity päihteisiin vaan johonkin toimintaan johon jokainen voi osallistua sellaisena kuin on kokematta painostusta tai turvattomuutta. Tuutoreilta saatetaan usein kysyä onko heillä kokemusta joistakin opiskelijatapahtumista. Kun jaat muistojasi, pyri puhumaan muusta kuin päihteiden käytöstä. Vertaa: “Olin silloin tosi kännissa, juotiin porukalla shotteja kantiksessa pilkkuun asti.” tähän: “Siellä oli hauskaa ohjelmaa rastiradalla ja viihdyttiin tapahtumassa myöhään.” Kerro tapaamisista/tapahtumista etukäteen ollaanko johonkin tiettyyn kellon aikaan asti ilman päihteitä ja kerro millainen on tapahtuman luonne: “osa käytää päihteitä osa ei” tai “nämä bileet ovat viime vuosina olleet hyvin kosteita”. Vältä sanomasta: “kaikkien ei ole pakko juoda”, koska tällöin teet juomisesta normaalia toimintaa ja juomattomuudesta erilaista. 

Tapahtuman järjestäjä: Pohdi, miltä järjestämäsi tapahtuma tuntuu päihteettömälle? Miltä viestintä näyttää, onko mainoskuvissa päihteitä? Onko ohjelma suunniteltu siten, että siihen voi osallistua mielekkäästi käytti päihteitä tai ei? Jos baaritapahtumissa on juomatarjouksia, pidä huolta että mocktailit ovat edullisia ja niitä on monipuolisesti tarjolla alkoholitarjousten rinnalla. Miltä sitsit/approt näyttävät päihteettömän silmin ja ovatko tapahtumat mielekkäitä osallistua jos haluaa pitää tipattomia kausia? Oletteko jo kokeilleet esim. kahvila-, liikunta-, kulttuuriruoka-, ja peliapproja? 

Opiskelija: Älä kysy, miksi toinen ei juo. Löydätte varmasti paljon mielenkiintoisempiakin keskustelun aiheita. Pohdi glorifioitko krapulaa tai jatkatko suomalaista tapaa “juoda alkoholisi kolmeen kertaan” (suunnittelet mitä aiot juoda, juot, muistelet mitä joit). Vaikuttaako sosiaalinen tilanne siihen, miten juot, eli avaatko korkin helpommin jos olet esimerkiksi jännittynyt tavatessasi uusia ihmisiä? Huomioi osaltasi, että puhut tulevista tapahtumista yhdessä opiskelukavereiden kanssa muutenkin kuin päihdekeskeisesti. Kun puhut jälkikäteen tapahtumasta, jossa olit, kiinnitä huomiota: puhutko juomista jotka joit vai hetkistä jotka koit?  

Tässä blogitekstissä ei käsitellä lukuja, kuten kuinka monta prosenttia opiskelijoista käyttää tai ei käytä päihteitä, koska kyse ei ole enemmistöstä ja vähemmistöstä vaan kulttuurista. Kun tapahtumissa on hyvää ohjelmaa, sitä useampi myös osallistuu päihteistä riippumatta. Myös alkoholia käyttävät kokevat painetta juoda, koska eivät halua erottua joukosta tai herättää huomiota muutetulla käytöksellään. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua tapahtumiin ja tilanteisiin juomatta, joi hän yleensä tai ei. 

Teksti: KUPLA-hankkeen koulutussuunnittelijat Milla Ruuska & Emmi Lehtinen