Näin valmistuu opinnäytetyö

Terveisiä viime hetkien painekattilasta, opinnäytetyön kirjoittamisen ja viimeistelemisen ääreltä.

Olin viime syksynä kirjoittanut opinnäytetyöni aikatauluun, että lopullisen palautuspäivän jälkeen teen erilaisia palkitsevia asioita perättäisinä päivinä: jäätelöbileet, jalkahoito, HIIT-treeni ja perjantaina: kännit. Koska opinnäytetyö on urakka, jonka etenemisestä on saatava palkintoja ja paras nollaaminen tapahtuu, kun muisti katkeaa ja hauskaa on. Eiksje?

Tai niin ajattelin, kunnes ymmärsin, että se on vain tutkimuksellinen 15 opintopisteen KOULUTEHTÄVÄ, eikä siitä kannatakaan ottaa megastressiä. Humanistisessa ammattikorkeakoulussa on todella hyvin kirjoitettu auki, mitä opinnäytetyöltä halutaan, joten ken ohjeita lukee, se stressinsä kadottakoon. Oikeasti stressi vähenee, kun istahtaa tietokoneen eteen erilaisissa ympäristöissä ja kirjoittaa. Palkinnot ovat hyvä keino motivoida itseään, mutta jossain vaiheessa aloin haaveilemaan vain palautuspäivämäärästä.

Olin kyllä juu viime syksynä oppariviinillä! Opinnäytetyöhön liittyvän verkkokyselyn tuottamisesta aiheutuneen stressin ja epävarmuuden takia. Oikeastihan se oli vertaistuellinen tapaaminen opiskelukaverin kanssa, mutta koska kuvioon kuuluu, niin wine wednesday. Ajattelin ensin, että otan colaa, mutta njjjäääh! Toisella kerralla saman aiheen äärellä, otinkin vain colaa ja ajatus tipattomasta 2020 alkoi nostamaan päätään. Lasillinen mustaa hiilihappoa ja sokeria toimi ihan hyvin. Olin aina haaveillut siitä alkoholihuuruisesta kuvasta, jossa tietokoneen vieressä on kirjapino, viinilasi ja niistä tehty somepäivitys, joka kertoo urakan olevan aloitettu. Onneksi sain sen kokemuksen silti (ilman viinilasiakin), sillä olihan se opparin kirjoittamisen aloittaminen nyt GOALS, vaikka en ottanut siitä kuvaa.

Tein siis päätöksen olla alkoholiton koko vuoden 2020 ihan vain kokeillakseni, vaikka luvassa on keväällä opinnäytetyökiireet, pyöreät vuodet ja kaikenmoista! Kävin myös joka vuotisella risteilyllä kavereiden kesken ja viihdyin hyvin, vaikka olinkin ainoa vesilinjalla. Itse asiassa, jos olisin dokaillut siinä väsymystilassa, olisin mennyt nukkumaan ennen puolta yötä. Nyt jaksoin valvoa kolmeen, koska oli ihan hirveän hauskaa! HAUSKAA! Risteilyn jälkeen podin niin sanottua ”väsymysdarraa” sen perinteisen alkoholista johtuvan krapulan sijasta.

Nyt kun opinnäytetyön palauttamisen jälkeiset kännit jäävät vetämättä, niin noh, teen jotain muuta. Voisin mennä uimaan kylmään mereen, irtokarkkihyllylle, valokuvausretkelle tai keikalle! Ostan kauan haluamani pelikonsolin, jolla voin pelailla tasohyppelypelejä, koska nyt vihdoin pelaaminen ei ole koulutöiden pakokeino! JEE! Luettelemani asiat tuottavat enemmän iloa, kuin kolmen päivän alakulo yhden illan hauskasta (jos siis on hauskaa, kun välillä käy niin, että ei olisi kannattanut).

Koin opiskelujeni aikana huvittavan ympyrän sulkeutumisen; ensimmäinen puoli vuotta ammattikorkeakoulussa oli klassista haalariheppuilua bileistä toisiin ja viimeinen puoli vuotta tipatonta, unenlaatuun panostavaa työskentelyä. Kehityskaari 2017-2020 havaittavissa. Tämä suunta on just jees ja toivon, että kun juhlitaan valmistumistani niin kaikki saa juoda mitä haluaa, ilman että kukaan kysyy epäillen ja halveksien, että ”ai miks et sä dokaa, c’moon sun juhlapäivä?”.

Katri Kankare

Kirjoittaja on yhteisöpedagogiopiskelija, joka sprinttaa valmistumaan pari kuukautta aikaisemmin jo maaliskuussa ja opinnäytetyöhön käytetty alkoholin määrä on vain 12cl valkoviiniä.